Unterwegs zur Hölle

Hat dir jemand schon gesagt wie schön du bist?
Du mit deinen braunen Augen
Ich kann mich noch erinneren
Die kalte Wintertage
Und dich
Du warst immer da für mich
Manchmal habe ich Sehnsucht nach dem Tod
Weil du mich nicht mehr willst
Hier denke ich wieder an dich
Und langeweile mich

Ich saufe oft und viel
Und werde ganz schnell betrunken
Weil ich mich nicht mehr wohl fühle
Mein Leben hat keinen Sinn mehr
Mir ist alles schnuppe, alles scheissegal
Egal wo ich bin, egal was ich mache

Ich habe ein Problem
Das bin ich

Alle denken, ich soll ein braves Mädchen sein
Warum? Lohnt es sich, brav zu sein?

Keine Ahnung

Ich bin schon jetzt so tüchtig wei möglich
Bin sehr gut in der Schule
Bin meistens froh und höflich
Bin sympatisch (hab oft gehört)
Ich verstehe Leute und ihre Probleme
Ich habe schon viel erlebt  -und voin meinen
Schwierigkeiten gelernt

Das Leben ist unheimlich unfair
Ich habe zwei Meschleben zerstört
Und dafür auch geweint
Ich bin verletzt
Aber ich lebe

Wenn ich die Zukunft erreichen versuche...
Sehe ich bloss Dunkelheit...
Wie wird das alles enden?

Lisää runoilua, tällä kertaa kirjoitettu 13.7.1995 Saksassa.

Den röda evigheten

Nej, försök inte ens
man kan inte stoppa mig
längre
Stora, röda ballonger
högt uppe i den blåa himlen
påminner mig om
hur vi skrattade ibland
Dom har rymmt från någon
som livet från mig

Jag orkar inte
Vatten so kalt och svart
som natten
men jag bryr mig inte om det
Säven skär mitt lår
och blodet blandar sig
in någons rop:
"Gör inte det!"
Djupet börjar att suga och jag
sjunker långsamt
in i de mörka djuphavsgravar
Bubblor på ytan och jag är borta

En ensam gestalt
sitter nedhukad
på strandklippan
och någonstans fåglar sjunger


Lisää arkistojen kätköistä löydettyä. Tämä kirjoitettu 27.4.1994.

R.I.P. rakas ystävä, 7.10.2011

Tänään on se päivä, jonka en uskonut koskaan tulevan. Joudun heittämään sinut roskiin.
Ihmiset yrittävät turhaan löytää lohtua tuopin pohjalta murheisiinsa. Ei se onnistu, ei siellä ole kuin baarimikon likaiset sormenjäljet. Itseni tekisi mieli ottaa pullo kossua muutamalla huikalla kuten Antti teki vuonna 1989 ollessaan 13-vuotias. Tiedottomuuden tila kiehtoisi... Mutta ei niin, että joutuu syömään kananmunia, nojailemaan aitaan ja oksentamaan toisten ja itsensä päälle. Jostain syystä pilvenpolttokaan ei kiinnosta eikä mitkään muutkaan päänsekoittaja-ainekset. Kärsitään siis selvinpäin...

Muistan aina, kun näin sinut ensi kerran. Se tapahtui kuopiolaisessa pornokaupassa ja juuri silloin sinne tehtiin poliisiratsia. Onneksi herr Komissar oli kovin kohtelias ja pyysi minulta lupaa etuilla. (Tässä kohtaa ajattelet: "Aa, mä muistan tän jutun!") Puristin pakettiasi hiukan kovemmin ja katselin nolona kahta levyä, jotka olin ostanut eräälle ystävälleni. Teki mieleni livahtaa paikalta vähin äänin ja jättää levyt ja sinut, ystäväni, takaisin hyllyyn. Uteliaisuus kuitenkin voitti ja jäin seuraamaan mitä tapahtuu. No, se onkin sitten jo toinen tarina.

Olen herkkä ihminen enkä hirveästi sen takia viitsi seurata uutisia telkkarista. Etten pahoita mieltäni. Luen tai kuuntelen uutiset mieluummin vaikka radiosta. Eilinen oli huono uutispäivä ja jostain syystä päätin kerrankin katsoa oikein tv-uutiset. Yllätyin, kun en purskahtanutkaan itkuun kuullessani Jobsin kuolleen. Okei, luin uutisen jo netistä ennen kukonlaulua, ettei se sinänsä ollut yllätys. Ja täytyy myöntää, että sivistyksessäni on aukko: en ollut kuullut koko äijästä yhtään mitään aiemmin. Enkä käytä Ompun tuotteitakaan. Edes vieraiden ihmisten joukkosuru ei saanut minua kyynelehtimään, ei edes hymähtämään. Tuijotin vain ruutua lasittunein silmin. Olen kyynistynyt, tullut immuuniksi suruille ja murheille. Niitä on ehkä ollut jo liikaa. Itselläni siis, enhän minä toki muista välitä. Enää.

Mietin miten sinut pitäisi hävittää. Pakatako johonkin kauniiseen rasiaan ja kaivaa kuoppa maahan? Vai irrottaa patterit ja viedä patterinkeräykseen niin kuin kuuluu ja sinut.. en tiedä kuulutko energiajätteeseen vai oletko pelkkää pohjasakkaa, jonka kuuluu viettää ikuisuus jätevuoressa muiden tuhoon tuomittujen, ihmisten hylkäämien roskien ja paskojen keskellä. Kunpa joku osaisi neuvoa. Itsellä kun olisi tässä muutakin mietittävää, esimerkiksi miten ikinä uskallan astua helsinkiläiseen erotiikkkaliikkeeseen sisään, kun en ole koskaan sellaisessa ollut. Eroaako se jotenkin oleellisesti vaikkapa siitä kuopiolaisesta, keravalaisesta, saksalaisesta tai puolalaisesta?!? Onko siellä omituisia asiakkaita ja koppeja vieri vieressä, joissa voi katsella kiihdyttäviä elokuvia ja joista tullaan ulos naama punaisena ja kiusaantuneen näköisenä?? Vai kauniita virolaisia ja venäläisiä naisia puolipukeissaan valmiina "esiintymään", vaikkakaan ne työluvat eivät ole kunnossa? Tai siis puuttuvat kokonaan. Kertokaa viisaammat mikä minua Helsingissä odottaa...

Sinusta, ystäväni, tulee mieleen paljon mukavia muistoja. Arvaatte varmaan.. ;-) Erään kerran pienempi poikani huuteli minua katsomaan. Asuimme vielä Kuopiossa. Hän oli hakenut jakkaran ja kiivennyt korkealle, keikkui puoliksi vaatekaappini sisällä. Silmät loistaen hän piti sinua kädessään, oikein heilutteli. Ja sinähän keinuit mukavasti puolelta toiselle, iloinen vaaleanpunainen jellyni. "Äiti, mikä tää on?" Meinasin häkeltyä, mutta vastasin kuitenkin muina naisina, että se on äidin lelu. "Äiti näytä miten tällä leikitään!" Häkellys.
Molemmat poikani ovat sen jälkeen törmänneet sinuun montakin kertaa ja joka kerta se on heitä vain naurattanut. Äitini minua nuhteli asiasta, ettei pidä pitää aikuisten leluja esillä. No, minulla taitaa olla vain melkoisen uteliaat ja joka paikan tonkivat lapset. En sentään kuljettanut sinua mukanani kaikkialla enkä esitellyt kaikille. Venäläiselle ystävälleni näytin sinua kerran ja hän ihastui sinuun. Annoin hänelle lohdutukseksi suomalaisen pornolehden. Nainen vei sen iloisena kotiinsa Venäjälle.

Eilen laitoin vielä epätoivoisen viestin eräälle insinöörille. Kysyin häneltä voisiko sinua vielä korjata. En saanut koskaan vastausta. Yön yli nukkuneena tulin siihen surulliseen tulokseen, että sinusta on luovuttava. Valitettavasti.
Kiitos kuluneista vuosista ja anteeksi, että jouduin kaivelemaan sisuksiasi. En aina ihan osannut laittaa pattereita kerralla oikeinpäin.

23.12.93

Sydäntä kirvelee
Mitä tehdä?
Sisimpäni revittynä
riekaleiksi
Katson tähtiä
ja mietin elämän
tarkoitusta
syytä tähän
mielettömään
yritykseen
olla oma itsensä
hallita minänsä
Mietin kuumeisesti
  - syytä löytämättä

Runontapainen, jonka oon kirjoittanut 17 -vuotiaana

15.2.1995

Rakkaalle

VOI, kunpa mä näkisin sun sisälle. KUNPA voisin auttaa sua. MÄ haluaisin repiä sun uuden naamarin pois ja asettaa tilalle vanhan ja tutun, nauravan ja ilosen. SÄ et päästä mua lähelle. MÄ tahdon ymmärtää sua, tukea ja rakastaa. SÄ oot mun ainoa. TIETÄISITPÄ, kuinka mä pelkään. EN mä ennen pelänny. PELKO on nykyään jo tuttu tunne, melkeinpä kaveri. PAITSI ettei se voi ikinä olla. MÄ pelkään ihan kaikkee: kirjotuksia, sua, elämää. LÖYSIN sut ja menetin. VITUTTAA. MIKS elämä on niin epäoikeudenmukasta ja vaikeeta? MÄ en haluis mitään muuta ku saada vanheta sun kanssa, mut ei mun anneta tehä ees sitä. KAI se aika taas parantaa, niin ku aina. TÄYTYY vaan luottaa siihen ja nuolla avonaisia haavoja. MUN on pakko jatkaa elämääni, pakko työntää sut pois mielestä ja keskittyy lukemiseen. VAIKEEKS asian tekee se, et mä diggaan sua yli kaiken. MUTTA koska sä et nähtävästi enää ollenkaan rakasta mua, mä annan sun mennä. SIIS tarkotan, etten enää painosta sua kysymyksilläni siitä, haluutsä olla vai et. EN enää soita ja kysy missä sä oot ollu, mitä tehny ja mitä meinaat tehä. KYL mä haluisin soittaa sulle, mutten mä soita. SÄ saat ihan rauhassa ajatella asioita. MUISTATSÄ, ku sä sanoit, et sua pelottaa se ku mä lähen Saksaan? NYT sulle on kuulemma ihan sama meenks mä vai en. MUISTATKO, kun sanoit, et mun pitää olla meiän vuosipäivänä tääl Suomessa? ETT sit bailataan kunnolla.... SANOIT, et tehään paljon lapsia. NYT et haluu edes rakastella. JA mä uskoin sua. LUULIN löytäneeni jonkun, joka rakastaa mua yhtä paljon ku mä sitä. VITTU, mä saan aina pettyä. EHKÄ tää on mulle oikein, rangaistus kaikesta mitä mä oon tehny. NO en mä haluu saada sun oloo enää vaikeemmaks. MUT mitä ikinä päätätkin, mieti tarkkaan, ettei tartte katua. MULLE sä voit soittaa aina, vaikket haluiskaan enää olla. SOITA kuitenkin mieluummin tän kevään aikana, jooko??? MUISTA, etten mä oo sua jättäny, vaan ainoastaan antanu sun haluamaas aikaa. PÄRJÄILE kulta.

RAKKAUDELLA,
               xxxxxSI

P.S. YSTÄVÄNPÄIVÄKORTTI on myöhässä, sorry.
          TOIVOTTAVASTI oot ees mun ystävä.


                    mä rakastan sua

                                                                                                    soita some day......


Löysin kaikenlaisia vanhoja kirjoituksia runoista kirjeisiin ja omiin pohdintoihin. Tässä yksi, jonka olen kirjoittanut hetkeä ennen 19 -vuotispäivääni silloiselle kihlatulleni. Kihlattu jätti minut juuri ennen lukulomaa. Eipä tullut pahemmin luettua yo-kirjoituksiin... Kaikki välipäivätkin juoksimme ryyppäämässä ystäväni kanssa. Surin kihlattuani pari vuotta ja aloin sinä aikana harrastaa yhden yön juttuja ilmeisesti saadakseni tietää kelpaanko kellekään. Nykyisin hän saattaa silloin tällöin ottaa yhteyttä, soittaa tai kirjoittaa Facebookissa. Minä olen muuttunut erilaiseksi, hän totesi viime kesänä juteltuamme koko yön puhelimessa. Niin olen. Olen lakannut pelkäämästä. Olen lakannut olemasta mustasukkainen. Olen alkanut elää omaa elämääni. Vuosia sitten....

Odottelua ja leikkimistä

 

Otin kuvan kotoani aiemmin ihka uudella Samsung Galaxy S III:lla, latasin Dropboxin sekä puhelimeen että koneelle ja nyt ensimmäistä kertaa kokeilin sitä koneella ja havaitsin, että siellä ohjelmassa voi lisäksi käyttää jonkinlaista apuohjelmaa, jossa voi kirjoittaa ja julkaista sieltä suoraan blogiin. Oliskohan tää Windows Live Writer nimeltään. Niin ja siis ensin muokkasin (rajasin) tuota kuvaa. Kätsyä. Ja tuntuu jotenkin niin hassulta tämä “nykyaika”. Jaahas, tuohonkin ilmestyi itsekseen tuollainen hymiö. Normaalitekstiin ei niitä tulee, kun tulee vain : ) ……..

 

Koska olen laiska luonne (vuokranantajani on ystävällisesti määritellyt minut), heräsin vasta äsken, kikkailen täällä kämpässä älästi ja juon aamukahvia sen sijaan, että minun olisi pitänyt jo yhdeksästä saakka vimmatusti soittaa mahdollisille asiakkaille Juankoskelle.

Kellohan on siis jo 10.18. Minulla on tänään suuhygienisti klo 12, onpas mielenkiintoista. Sitten pitäisi soittaa melkein neljään asti ja puoli viideltä tulee entisen aviomieheni entinen avovaimo ja kahden lapsen äiti eli oman lapseni sisaruspuolikkaiden äiti. Viimeksi olemme nähneet hänen luonaan PartyLite-kutsuilla viime syksynä.

Illalla pitäisi mennä Itä-Helsinkiin hiomaan eilisiä kittauksia ja vetämään pohjamaalit vessan seiniin. Harkitsen vakavasti yhteydenottoa eräisiin maalausliikkeiden pomoihin kysyäkseni töitä alihankkijana…. astmasta ja allergiasta huolimatta. Olen valmistunut toissa syksynä ammattimaalariksi ja maalannut vuodesta 2008. Jouduin lopettamaan työt hirmuisten allergia- ja astmaoireiden takia. On ollut todella vaikea keksiä mitä alkaisin tekemään, varsinkin kun tokaluokkalainen poikani pelkää nykyisin olla yksin kotona.

Toivon, että kevään tuoma valo helpottaa pojan pelkoa ja minä pääsisin joskus johonkin ilman häntä. Koska en halua tehdä pelkästään asiakashankintaa puhelimitse. Se tuntuu kovin vaikealta ja jotenkin tungettelevalta. Jotkut osaavat sen homman ja tienaavat hyvin. Minun pitäisi jotenkin muuttaa ajatustapaani, jotta onnistuisin.

Ja ehkä se olisi helpompaa, jos edes ottaisin puhelimen kauniiseen käteeni ja ryhtyisin soittamaan enkä vain jorisisi joutavia jonnnekin bittiavaruuteen, jossa tuskin kukaan edes näitä lukee ja vielä vähemmän ihmisiä kiinnostaa…..

Synkeitä ajatuksia näin aurinkoisena päivänä. No, kyllä kait tämä tästä. Viralliseen toiminimen aloittamiseen ei ole enää kuin tämä ja huominen. Perjantaina olen virallisesti ja täysin omillani… Laitan viimeisen kerran raha-anomuksen Rakennusliittoon ja yritän keksiä mistä sitten saisin rahaa.

Ideani blow job academysta eli tuttavallisesti suihinottokurssista pitäisi testauttaa jollakin. Muutamat miehet ovat siitä verkkokauppasivultani lukeneet, ja olleet sitä mieltä, että ajatus on hyvä ja loistava, mutta millä naiset saisi siitä kiinnostumaan?? Minä en osaa myydä enkä markkinoida.

Täällä sivu, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan mistä puhun:

https://luolanainen.mycashflow.fi/product/1/blow-job-academy-naisille

Kurssin hinta on 200 euroa per ryhmä/ilta. Tässä kampanjakoodi, jolla saa 20 euron alennuksen maaliskuun loppuun saakka: huhhuh. Laitan tuon kampanjakoodin näkyville ainoastaan blogeihini ja tutuille Facebookin kautta.

Jos kiinnostusta löytyy, kysyn erästä ihanaa stripparia, jos hän tulisi mukaan kurssille opettamaan omalta osaltaan miten pitää mies tyytyväisenä…

Kohtaus

Minä valuin tänään miltei sohvan lävitse silkasta väsymyksestä. Sain myös massiivisen, migreeniä lähentelevän niska- ja päänsäryn. Ajattelin, että viisainta lähteä etsimään sänkyyn hyvää asentoa ja kaveriksi Masaa. Ei sitä Nykäsen kulunutta naamaa, vaan sitä toista. Sitä, joka viskelee hiekkoja ihmisten silmämuniin ja saa ne vetistämään ja tekemään suullaan ilmaa haukkovia liikkeitä.

No, eipä mennyt aikaakaan, kun hetkeä aiemmin raivonnut poikani tuli perässä ihmettelemään minne hävisin. En ihmettele, kellohan oli vasta vähän yli kuusi illalla. Yritän nukkua, päähän sattuu. Hän päätti sitten silloin ruveta pelaamaan pakollista Ekapeliään siinä puolentoista metrin päässä. Vaikka oli juuri huutanut, ettei ikinä koskaan milloinkaan aio pelata sitä tyhmää peliä. En pystynyt nukkumaan, kun minun piti olla hyvä äiti ja seurata lapseni edistystä pelissä. Kehuin ja kannustin silmät miltei puoliummessa peiton alta kurkistellen.

Minua alkoi närästää kaiken säryn lisäksi ja hain pari Rennietä, vaikka tiedän, ettei niitä pitäisi syödä. Olisi pitänyt ottaa homeopaattista Arsenicumia. Menin takaisin sänkyyn ja yritin todella saada unen päästä kiinni, mutten löytänyt edes unen häntää. Koin itseni surkeaksi ja epäonnistuneeksi, huonoksi äidiksi, kun kuuntelin lapseni ottavan itse jääkaapista iltapalaa. Hän kävi minulle sanomassa ovelta, että älä äiti sitten kysy mitä minä juon. Aiotko siis juoda jotakin? Joo, kaakaota. No, se on ihan hyvä. Ettet kahvia juo.

Ja minä olen nyt sen verran väsynyt, että kirjakielestä huolimatta jätän lainausmerkit suosiolla väliin. Pahoittelen suuresti moista virhettä. Olen hiukan fittimäisellä tuulella, koska minusta tuntuu siltä, kuin minut olisi vastikään piesty henkihieveriin. Ja kyllä, tiedän tasan tarkkaan miltä se oikeasti tuntuu.

Lapsi kömpi viereeni nukkumaan ja hetken päästä isompi, teinipoikani, ihmetteli, että ette voi olla tosissanne, meettekö te nyt jo nukkumaan? Jep, näin olisi tarkoitus. No eikö pikkuveli voisi vielä hetkeksi tulla katsomaan telkkaria, kellohan on vasta varttia vaille kahdeksan?? Ei nyt, sen pitää edes joskus nukkua kunnon pitkät yöunet, kuten sunkin pitäis. Joo joo.

Eipä mennyt kauaa, kun tunsin kurkkua alkavan kuristaa ja nenä meni tukkoon. Kävin niistämässä, mutta eihän sieltä mitään tullut, tietenkään. Ei tule, jos limakalvot turpoavat nenässä. Samoin alkoi kurkku turpoamaan ja vieläpä aika vauhdilla. Kävin ottamassa sekä hoitavan että avaavan astmalääkkeen ja allergialääkkeen. Ei vaikutusta, olo paheni ja yskitti ihan pirusti. Puhalsin PEF-mittariin ja se oli reippaasti alle normaalilukemien. Otin lisää avaavaa Ventolinea ja se helpotti ihan hetkeksi. Yskä paheni todella kamalaksi ja tunsin, että kuristun kuoliaaksi.

Tiesin entuudestaan, että nyt on kyse anafylaktisesta shokista. Jouduin sen takia iho- ja allergiasairaalassa tiputukseen toisella siedätyshoitokerrallani. Olen koivun siedätyksessä ja nopea klusterhoito lopetettiin kohdallani liian vaarallisena. Minulla jatketaan kuitenkin ihan normaalinostoja kunnes pääsen ylläpitovaiheeseen.

Käteni alkoivat täristä ja vapisin muutenkin kauttaaltaan. Ensimmäistä kertaa minua alkoi hieman pelottaa, koska tiesin mistä on kyse, mutten tiennyt mikä sen oli yhtäkkiä aiheuttanut. Ei ollut mitään syytä. Etsin ensiapumuovikassistani (joka kulkee siedätyskerroilla mukana sairaalassa) kiihkeästi kortisonitabletteja, Prednisolonia. Sain pahvilaatikon ja muovipurkin vaivoin auki ja kaadoin kädelleni niitä, olevinaan kahdeksan. Sitten yritin tarkistaa ja laskea onko niitä varmasti 8, mutta yhtäkkiä en enää nähnytkään niitä tarkasti ja ne hyppivät silmissäni. Isompi poikani oli tullut katsomaan mikä minulla oli hätänä ja pyysin häntä laskemaan tabletit. Seitsemän. Nappasin ne suuhuni ja kulautin veden kanssa alas ja pyysin häntä kaivamaan minulle vielä yhden. Jämähdin seisomaan keittiöön ja odottamaan yskän ja hengenahdistuksen sekä kuristavan tunteen laantumista. Vartin verran vielä yskin ennen kuin alkoi henki kulkea paremmin. Huokasin helpotuksesta, ettei minun tarvinnut laittaa adrenaliinia. Vaikka Epipen on pieni ja piikki on pieni, se hermostuttaa minua, ehkä hiukan pelottaakin.

Otin vielä varmuuden vuoksi lisää avaavaa, kävelin hiukan edestakaisin ja kävin juomassa ennen kuin uskalsin mennä takaisin sänkyyn. Silitin poikani poskea ja hän kavahti ja kiljaisi, että äiti sun käsi on ihan jääkylmä! Kokeilin käsiäni vartaloani vasten ja totta tosiaan, veri oli paennut shokin takia sormista. Ja jaloista samoin, huomasin. Kävin lämmittämässä mikrossa kauratyynyn jaloille ja täytin pari sinistä "hoitsuhanskaa" kuumalla vedellä. Asetuin selälleni piikkimatolle ja laittelin kauratyynyn varpaillani paikoilleen ja asetin hanskat vatsalleni ja kädet niiden päälle lepäämään.
Suljin silmäni ja kuuntelin kehoni vapinaa, sydämen sykettä, joka kävi vielä ihan ylikierroksilla.
Pyysin reikiä käsiini ja reikitin itseäni toivoen sen menevän parantamaan sitä kohtaa, joka tarvitsee parantavaa energiaa. Tuntui siltä, että se auttoi. Ainakin päänsärky lähti ja pulssi tasaantui. Sain melkein tyhjennettyä mielenikin, ennen kuin sinne tulvahti ziljoona ajatusta ja kaikki ne huusivat saadakseen huomiota. Kiitin kolmasti ja suljin reikin. 

Laitoin jossain välissä ystävälleni viestiä, jossa kerroin oireistani ja ihmettelin onko hänellä kaikki hyvin ja mitä ihmettä siellä tapahtuu. Hän oli perhekonstellaatiossa (mahdoinkohan kirjoittaa sanan ihan oikein), jossa jotenkin näyttelemällä käsitellään yhden ihmisen perheen, suvun ja lapsuuden taakkoja. Tai jotain, joka tapauksessa rankkoja asioita. Olin ihan varma, että oireeni eivät oikeasti olleet minun oireitani, eivät kuuluneet omaan astmaani. Ne olivat seurausta jostain, mitä ystäväni koki vajaan 10 kilometrin päässä minusta. Miten muuten voisin saada tuollaisia oireita ainoastaan yrittäessäni nukkua?

Tämä ajatus tuntuu todella vieraalta ja kaukaa haetulta, mutta jollei minulla olisi jo aika paljon kokemuksia samasta asiasta, väittäisin valehtelevani itselleni ja nyt myös teille. Tai luulisin tulleeni hulluksi. Meillä on jokin selittämätön yhteys, joka on aiemmin ollut lähinnä mielen tasolla, mutta nykyisin myös kehon tasolla. Energiaa, sitä sen on pakko olla.

Me teemme usein samoina päivinä täsmälleen samoja asioita tietämättä toisistamme, syömme samoja ruokia, valitsemme samoja ostoksia kierrellessämme yhtaikaa eri puolilla kauppaa (viimeksi eilen Lidlissä), värjäämme hiuksiamme samaan aikaan, teemme kaikkea hullua ja erilaista tai jotain mitä emme kumpikaan ole aikoihin tehneet, kaikkea samoina päivinä tai ainakin parin päivän sisällä. Lisäksi saamme toistemme vaivoja ja oireita puhuessamme puhelimessa. Kärsimme samoista asioista, vaikkemme puhuisi ja näkisi viikkoihin. Sitten käydessämme läpi kuulumisia olemme yhtä aikaa erittäin hämillämme ja todella iloisia. Aiemmin nämä kaikki elämän oudot yhteensattumat ja yhtäläisyydet saivat meidät säikähtämään ja yritimme välttää asioista puhumista, mutta eihän se onnistunut, tietenkään, ja mitä enemmän näitä sattuu ja tapahtuu, sen enemmän me totumme asiaan ja kuittaamme ne naurulla ja sanomalla, että eihän meidän näköjään tarvitse edes puhua tietääksemme mitä toiselle kuuluu.

Kävimme kerran reikikurssilla kahdestaan ja täytyy myöntää, se pelästytti silloin, mutta oli kuitenkin todella mahtavaa ja sanoinkuvaamatonta. Minulla ja ystävälläni on reikikädet. Healing hands. Ja jotenkin selittämättömällä tavalla yhteisiä energioita. En ole vielä uskaltanut ottaa asiasta tarkemmin selvää, siis mistä on kyse ja miksi meillä on näin. Syviä, suuria kysymyksiä, joihin en ehkä vielä ole valmis saamaan vastausta. Kaikki aikanaan.

Oloni on omituinen, päätä särkee uudestaan ja ihan kuin tosiaan joku olisi käynyt kimppuuni ja kuristanut. Väsyttää, mutta kortisoni pitää hereillä. Kello tikittää keittiössä ja kone hurisee käsien alla. 4G hirveä hökötys, mikä lie modeemi tai reititin vilkuttaa kirkkaita sinisiä valojaan. Positiivista on, että shokki on ainakin tiessään, mikä sen ikinä aiheuttikaan. Varpaat ja sormet ovat nyt turvoksissa ja tulikuumat, eivät enää jääkalikat. Taidan mennä avaamaan keittiön ikkunan, työntää pääni tuuleen ja lumisateeseen ja hengittää monta kertaa syvään. En välitä juuri nyt, jos joku ohikulkija tai naapuri näkee minut alastomana ikkunassa keikkumassa. EVVK. Ehkä se saattaisi saada jonkun vaikka hymyilemään. Ja ihaninta iloa on tuottaa iloa toisille.

Pakko mennä nukkumaan, yrittää saada vedettyä zetaa vaikka väkisin. En halua heti aamusta olla huono äiti, joka kääntää vain kylkeä, kun lasten on aika herätä, syödä aamupala ja tehdä muut toimet ja lähteä koulutielle. Perfektionisti asuu ja elää minussa sitkeästi, vaikka olenkin häätänyt sitä jo vuosia. Se Perfektionisti olisi tuikannut Epipenin reiteen ja lähtenyt vielä lääkäriinkin voivottelemaan. 

Tässäpä itselleni ja ehkä teillekin hiukan mind fuckia ja outoa ajateltavaa.

P.S. MindFcuk piti olla MindFuck, mutta koska olen hiukan vinksahtanut yksilö, ainakin toisinaan... niin siitä tuli sellainen kuin se nyt on. Tykkään leikkiä sanoilla ja väännellä niitä. Ja tykkään tykätä erään ystäväni Facebook-päivityksistä, joissa hän käyttää sanaa fcuk. Nih. Enkä halunnut olla kamalan härski. Sitä kun olen toisessa blogissani, ja jos en vielä ole ollut, aion olla.

Twisting & fucking & blowing my own mind, body & soul. Again.

Lady MindFcuk

Feeling a bit like "waka waka" :)

On tää ihme homma. Mun on ruvennu tekee mieli seksiä ihan jatkuvasti. Kyllä se siis pitää paikkansa, että mitä enemmän sitä ajattelee, sitä enemmän haluaa. Ilmankos ei oo kuukausiin tehnyt edes mieli, kun en ole asiaa pahemmin ajatellut. Tää on vähän sama homma kuin se "poissa silmistä, poissa mielestä". Kun ei ole ollut seksiä eikä miestä, niin ei ole tullut ajateltuakaan.

Tekee mieli kuunnella kaikenmaailman latinorytmejä ja keikuttaa peppua ja lantiota. :)

Mahtavaa, iloista ja lumipyryistä maanantaita kaikille!

Who´s that girl?

Mä en enää tiiä miten päin pitäis olla.

 Tietääkö kukaan?

Mitä mulle kuuluu? Hirveästi uusia ja mielenkiintoisia asioita... Paljon olisi vielä tehtävää ennen firman perustamista. Hieno ajatus, oma "firma"... Yritykseni tosin tulee olemaan vaatimattomasti vain toiminimi. En keksinyt sille edes mitään fiksua nimeä, vaan otin oman nimeni. 

Piti ruveta keksimään jotain tekemistä, ettei loppuelämä mene pelkäksi koneella istumiseksi.

Tarkoitus oli ruveta tekemään korjausmaalauksia ja pienimuotoisia huoneistomaalaushommia, mutta nyt näyttäisi siltä, että niitä töitä ei ole enkä niitä edes juurikaan pysty tekemään. Sen sijaan aloitan puhelintyöt, asiakashankintaa muutamalle myyntiedustajalle. Ihan mukavaa, mutta erittäin raskasta puuhaa. Ei tosin tietenkään samalla tavalla raskasta kuin raksamaalaus.

Eilen juttelin ystäväni kanssa puhelimessa ja heiteltiin villejä ideoita ilmaan. Sen seurauksena soitin Soneralle ja tilasin itselleni parit liittymät, puhelinkoneen, 020 -numeron sekä...  
0700 -numeron!

Kyllä, tilasin itselleni aikuisviihdettä varten palvelunumeron. Hihih. En ole koskaan itse edes soittanut sellaiseen numeroon. :D Jotenka en tiedä mitä sinne kuuluu sanoa, mutta ajattelinpa vain olla ihan oma itseni ja jutella "mukavia"... ;-)

Elämäni on mennyt aivan heikunkeikun jo pidemmän aikaa ja muuttunut tylsäksi. En tykkää pelkästä arjesta lasten kanssa. Laitoin ilmoituksen deittisivustolle ja sovin eilen ekat seksitreffit vieraan blondimiehen kanssa. Äitini kysyi, että treffeillekö olet menossa... (Oli lukenut Facebookista.) Juu, tai siis en, vaan se tyyppi tulee meille. Hyvä, ettei äiti kiljunut puhelimessa, että miten mä uskallan ja tavatkaa nyt jossain julkisella paikalla, vaikka kahvilassa. "Äiti hei, en mä voi kahvilassa ruveta seksiä harrastamaan." Hiljaisuus. :D "Jaa, no et tietenkään. Meinasitko heti ekoilla treffeillä sitten harrastaa seksiä??" "Kyllä meinasin. En tapaa sitä tyyppiä mistään muusta syystä." Äiti ymmärsi mainiosti, kun hiukan selostin lisää ja kerroin todella vähäisestä seksin saannista vuoden sisällä. Heh. Varoitti kuitenkin, muistutti kondomeista ja sanoi, että pidä nyt jotain asetta käden ulottuvilla. Tsih.

Niin että tervetuloa vaan meille naimaan, 28 -vuotias blondimies! :D Mulla on aseet valmiina. :D

Facebookissa kysäisin ihan huvikseni eräältä puolitutulta mieheltä eilen illalla, että mitä kuuluu ja onkos hän pillua saanut. Se on aina takuuvarma järkytyksen poikanen miehille, jos mä sitä kysyn. Sehän ei kuulu lainkaan norminaisten lausevarastoon, moinen kysymys. Mä totuin sitä maanantaiaamuisin kuulemaan raksoilla, kun äijät reteenä utelivat toisiltaan. Halusivat vissiin kuulla, ettei niillä muillakaan niin hyvin pullat uunissa ole. =)

 Frendi vastasi, että silloin tällöin (on saanut). Minä hihkuin, että no sepä hyvä. Se pitää miehen ja mielen virkeänä. :D Hän sitten tokaisi, että siitäpä tuli hänen mieleensä, että voisin joskus vierailla hänen luonaan uudestaan. Kun viimeksi oli niin hauskaa. (Kävin kerran hänen luonaan viime syksynä leikkimässä...)

Minä ihmettelin, että "et oo tosissas" ja että minä meen mielelläni..... Näinkös helppoa se olikin? Nauroin miehelle, että ihan turhaan laitoin ilmoituksen deittipalstalle.

Kaiken lisäksi sovimme säännöllisestä seksistä. Minä ehdotin, että kerran kuussa ja hän sanoi, että useamminkin käy. :) Mutta että sitten on kyse pelkästä seksistä. Sure! Pure sex. No strings attached. Siistii!! Mulla oma fuck buddy, aika makee juttu pitkän seksittömyyden jälkeen!! Kipeetä leijailua yläilmoissa....

Aloitin jokin aika sitten blogin kirjoittamisen ja sitä kautta sain takaisin elämäniloa, jota on multa pitkään puuttunut. Sieltä, bittiavaruuksista, myös putoilee kauniita, ihania, mieltä ylentäviä sanoja erään hevimiehen suusta taikka kynästä taikka näppäimistöltä. Jos mies vielä jatkaa kirjoittelua, saattaa hyvinkin käydä niin, että tämä likka rakastuu... Huu, mikä ajatus..

Jos kiinnostaa lueskella toista blogiani, se löytyy osoitteesta:  http://blowjobacademy.blogspot.com.
Sinne kirjoittelen seksijuttuja, tänne ajattelin kirjoitella kaikkea mitä mieleen juolahtaa 

kasvattamisen vaikeudesta puutarhanhoitoon, ihmissuhdekiemuroista metsissä samoiluun, siivouksesta homeopatiaan ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. 

Nyt lähden lämmittämään eilen tekemääni kanapiirakkaa pojalleni ja sitten autan häntä läksyissä. Jos joku on eksynyt tänne lueksimaan joutavia jorinoitani, niin saapi laittaa kommenttia. Pus ja mahtavaa alkanutta viikkoa!

Kevättä tisseissä & twisting ur mind ;-)
Lady MindFcuk