15.2.1995

Rakkaalle

VOI, kunpa mä näkisin sun sisälle. KUNPA voisin auttaa sua. MÄ haluaisin repiä sun uuden naamarin pois ja asettaa tilalle vanhan ja tutun, nauravan ja ilosen. SÄ et päästä mua lähelle. MÄ tahdon ymmärtää sua, tukea ja rakastaa. SÄ oot mun ainoa. TIETÄISITPÄ, kuinka mä pelkään. EN mä ennen pelänny. PELKO on nykyään jo tuttu tunne, melkeinpä kaveri. PAITSI ettei se voi ikinä olla. MÄ pelkään ihan kaikkee: kirjotuksia, sua, elämää. LÖYSIN sut ja menetin. VITUTTAA. MIKS elämä on niin epäoikeudenmukasta ja vaikeeta? MÄ en haluis mitään muuta ku saada vanheta sun kanssa, mut ei mun anneta tehä ees sitä. KAI se aika taas parantaa, niin ku aina. TÄYTYY vaan luottaa siihen ja nuolla avonaisia haavoja. MUN on pakko jatkaa elämääni, pakko työntää sut pois mielestä ja keskittyy lukemiseen. VAIKEEKS asian tekee se, et mä diggaan sua yli kaiken. MUTTA koska sä et nähtävästi enää ollenkaan rakasta mua, mä annan sun mennä. SIIS tarkotan, etten enää painosta sua kysymyksilläni siitä, haluutsä olla vai et. EN enää soita ja kysy missä sä oot ollu, mitä tehny ja mitä meinaat tehä. KYL mä haluisin soittaa sulle, mutten mä soita. SÄ saat ihan rauhassa ajatella asioita. MUISTATSÄ, ku sä sanoit, et sua pelottaa se ku mä lähen Saksaan? NYT sulle on kuulemma ihan sama meenks mä vai en. MUISTATKO, kun sanoit, et mun pitää olla meiän vuosipäivänä tääl Suomessa? ETT sit bailataan kunnolla.... SANOIT, et tehään paljon lapsia. NYT et haluu edes rakastella. JA mä uskoin sua. LUULIN löytäneeni jonkun, joka rakastaa mua yhtä paljon ku mä sitä. VITTU, mä saan aina pettyä. EHKÄ tää on mulle oikein, rangaistus kaikesta mitä mä oon tehny. NO en mä haluu saada sun oloo enää vaikeemmaks. MUT mitä ikinä päätätkin, mieti tarkkaan, ettei tartte katua. MULLE sä voit soittaa aina, vaikket haluiskaan enää olla. SOITA kuitenkin mieluummin tän kevään aikana, jooko??? MUISTA, etten mä oo sua jättäny, vaan ainoastaan antanu sun haluamaas aikaa. PÄRJÄILE kulta.

RAKKAUDELLA,
               xxxxxSI

P.S. YSTÄVÄNPÄIVÄKORTTI on myöhässä, sorry.
          TOIVOTTAVASTI oot ees mun ystävä.


                    mä rakastan sua

                                                                                                    soita some day......


Löysin kaikenlaisia vanhoja kirjoituksia runoista kirjeisiin ja omiin pohdintoihin. Tässä yksi, jonka olen kirjoittanut hetkeä ennen 19 -vuotispäivääni silloiselle kihlatulleni. Kihlattu jätti minut juuri ennen lukulomaa. Eipä tullut pahemmin luettua yo-kirjoituksiin... Kaikki välipäivätkin juoksimme ryyppäämässä ystäväni kanssa. Surin kihlattuani pari vuotta ja aloin sinä aikana harrastaa yhden yön juttuja ilmeisesti saadakseni tietää kelpaanko kellekään. Nykyisin hän saattaa silloin tällöin ottaa yhteyttä, soittaa tai kirjoittaa Facebookissa. Minä olen muuttunut erilaiseksi, hän totesi viime kesänä juteltuamme koko yön puhelimessa. Niin olen. Olen lakannut pelkäämästä. Olen lakannut olemasta mustasukkainen. Olen alkanut elää omaa elämääni. Vuosia sitten....