Puun lehdet kahahtivat ja tupakalla istunut Noona säikähti.
Huomattuaan, että se olikin vain korppi, joka lähti lentoon, Noona rauhoittui.
Tai oikeastaan hän alkoi tuntea syvää rauhaa. Samalla hän kuuli taustalla
soivan Volbeatin kappaleen För evigt häipyvän jonnekin taustalle, kuuluen
lopulta vain usvaisena aavistuksena musiikista. Noonan pää notkahti alaspäin ja
hän henkäisi viimeisen henkäyksensä.
Samalla Nifty syntyi harmaaseen, paljaaseen maailmaan.
Värittömään ja kylmään. Se tuntui hiukan kauhistuttavalta, mutta samalla
tutulta. Hän oli tullut kotiin. Enää hän ei ollut varjo. Ja siinä hetkessä hän
ymmärsi tietoisuutensa. Tiedostavansa. Maan päälle syntyessä ei näin ollut,
vaan vauvalla oli vain pieni tietoisuuden häivähdys. Hän oli todellakin tullut
kotiin.
Noustuaan tuolilta Nifty kulki sen puun alle, josta korppi
oli juuri lähtenyt lentoon. Hän otti puusta kiinni ja hänen silmissään puu
näytti alkavan vihertää. Hän tiesi, että harmaa ja kylmä olivat syksyä, eivät
pelkästään hänen maailmansa sävyjä. Hän tulisi näkemään värejä hyvin pian ja
hän tiesi sen. Hän tarkasteli maisemaa ja tunnisti Pekin kodin, jolle Noona ja
Jari olivat keinussa istuessaan nauraneet. Tai oikeammin Pekin kodin
asukkaille. Hän näki siellä ihmisiä tupakalla lähellä ovea. Ne olivat
värikkäitä, lihaksi tulleita. Noona näki ne vain harmaina,
mielenterveyssairauksien runtelemina potilaina, hän huomasi ajattelevansa. Minä
näen heidät täydellisinä, täällä he ovat omassa maaimassaan. Siinä samassa kuin
minä olen nyt, todellisessa kodissani Niftynä.
Hän astui muutamia askeleita pellolle päin sulkeakseen
portin. Pihan läpi juoksi kaksi kissaa, Tollo ja Kräpä. He olivat yhtä
värikkäitä kuin olivat Noonalle. Kissat olivat molemmissa maailmoissaan
kotonaan, siksi he näkyivät aina värikkäinä. Kauniita vanhoja sieluja. Kiissat.
Kuten Noona ja Jarikin.
Nyt Nifty tiesi miksi oli syntynyt juuri nyt takaisin omaan
maailmaansa. Noonana eläesssään hän ei enää olisi kyennyt auttamaan miestään
Jaria. Noonana hän ei ollut myöskään osannut ilmaista Jarille, että hän aikoi
poistua toiseen todellisuuteen, jotta voisi helpommin auttaa Jaria. Hän
tiedosti tämän kaiken muutamassa sekunnissa seistessään portilla katselemassa
etääntyviä väriläiskiä harmaassa pellossa.
Hän meni sisälle, siitä samasta ovesta, josta Noona oli
hetkeä aiemmin tullut tupakalle. Hän käveli määrätietoisesti kohti keittiötä,
kunnes ääni pysäytti hänet kuuluen hiukan kovempana hänen aivojensa sekamelskan
lävitse. Se oli musiikkia. Nifty tajusi Noonan läppärin jääneen soimaan itsekseen
takapihan pöydälle Noonan tupakkapaikan viereen. ”In your head they are dying….
Zombie…” Hän hymyili muistaessaan, että musiikki kuului myös molemmissa
maailmoissa, ja haki läppärin keittiöön.
Hän istuutui alas kuten Noona teki halutessaan miettiä jotain ongelmaa tai
asiaa. Halutessaan itkeä Noona etsi Youtubesta koskettavia kappaleita ja
laittoi niitä soimaan. Hän tekisi nyt samoin, koska Noonan konsti oli toiminut
Noonalla, ehkäpä sitten hänelläkin.
Hän etsi Five Finger Dead Punchin Wash it all the way
–biisin, koska hän muisti Noonan kerran itkeneen kuunnellessaan tätä
kappaletta. Heidän tunteensa, ajatuksensa ja muistonsa olivat yhteisiä, Noonan
ja Niftyn. Noona tosin muisti vain pieniä, häilyviä sirpaleita edellisistä
elämistään kuvien muodossa päänsä sisällä eikä lainkaan ymmärtänyt niitä
oikeiksi, tapahtuneiksi asioiksi. Mutta Nifty muisti kaiken Noonan elämästä ja
koska hän oli yhtä kuin Noona, tosin vain hieman eri todellisuudessa.
Fyysisesti maailma oli kuitenkin sama. Ainoastaan värit ja harmaus erottivat
maailmat toisistaan. Ja muutamat muut asiat.
Nifty tiesi, että hänen tehtävänsä oli nyt saada Jari
vakuutettua siitä, että Noonan kuoltua minä olen Noona, hengeksi muuttunut
Noona. Nifty. Hän tiesi Jarin tietoisuuden ja ymmärryksen tason olevan korkea,
johtuen siitä, että hän oli vanha sielu ja myös tällä nykyisyyden ilmentymällä
Jarina hän oli ollut kiinnostunut henkisistä asioista ja oli lukenut paljon mm.
Buddhalaisuudesta. Nyt täytyisi vain testata Jarin tietoisuutta, oliko se
valmis vastaanottamaan kuolleen kihlattunsa uuden olomuodon ja kykenevän
vastaanottamaan viesti hengeltä, Noonalta. Minulta, koska minun täytyy jatkaa
Noonan elämää. Se jäi liian kesken, koska Noona ei enää löytänyt vaihtoehtoja
mennä eteenpäin elämässään ja samalla auttaa rakastaan Jaria. Hänet piti
muuttaa hengeksi ennen kuin olisi sattunut pahempia. Hän olisi ratkaisuissaan
masentuneena saattanut päätyä vahingoittamaan muita ihmisiä, vaikkakin
tahattomasti. Se tuho olisi ollut liikaa hänen lapsilleen. Siksi Noonan tietoisuus
kohosi äkillisesti pilveä polttaessa ja hän ymmärsi, että oli aika lähteä.
Siksi korppi nousi lentoon ja säikäytti Noonan. Se oli hänen oma valintansa,
jonka hän pystyi vihdoin tekemään saavutettuaan korkeamman tietoisuuden. Hän
ns. Kävi kurkistamassa tätä maailmaa oman vanhan muistonsa avulla ja tiesi heti
tekevänsä oikean valinnan siirtyäkseen rajan toiselle puolen. Se oli Noonan
ensimmäinen ja samalla viimeinen korkeampi tietoisuuden kokemus. Hän ymmärsi
heti, että valinta oli selvä ja ainoa keino edetä pois rotkon reunalta oli
vaihtaa itsensä henkiseen maailmaan, jossa materialla ei ole muotoa eikä
merkitystä.
Jatkaakseen Jarin kanssa yhteistä elämistä, rakkaudellista
ja päihteetöntä tulevaisuutta, hänen oli saatava Jari luokseen tänne toiseen
ulottuvuuteen. Hänen piti mennä vankilan muurien sisäpuolelle, mikä oli
helppoa, puhumaan Jarille. Yrittää saada Jari kuulemaan viestin, ymmärtävän sen
olevan kutsu Noonalta palata kotiin, paikkaan, jossa heillä voisi olla yhteinen
tulevaisuus.
Koska maan päällä, Noonana ja Jarina, yhdessä, heillä ei
ollut enää mahdollisuuksia. Polku oli kuljettu loppuun eikä kumpikaan ollut
huomannut pieniä, helpompia, oikopolkuja todellisen rakkauden tielle. Eikä
polulla voinut kääntyä takaisin. Jompikumpi tai molemmat olivat suht korkeasta
tietoisuudestaan huolimatta silti liian kiinni egossaan. Egossa, jolla oli
merkitystä selvitääkseen siinä maailmassa, mutta joka ei saanut kasvaa liian
isoksi hallitakseen kaikkea. Tässä ihmisillä oli todella tekemistä, se oli
oikeastaan yksi heidän suurimmista elämänopeistaan, jos näin voidaan sanoa.
Joka tapauksessa oli vaihtoehto tälle suhteelle, ja se löytyisi henkimaailman
puolelta, koska Jari ja Noona olivat sekä sielunkumppanit että kaksoisliekkejä,
suurimman mahdollisen rakkauden yhteen sitomia. Siksi heillä oli uusi tai
toinen mahdollisuus elää parina. Henkinen maailma
Nifty tiesi mitä hänen tuli tehdä, jotta Jari voisi hyväksyä
hänen kutsunsa. Hänen tuli pudottaa melkein 40kg painostaan ja näyttää
terveyttä uhkuvalta, reippaalta, itsenäiseltä, hyvännäköiseltä, henkiseltä ja
älykkäältä naiselta. Näin hän voisi paremmin päästä Jarin pään sisään. Noonana
se ei onnistuisi, sen Nifty tiesi ja toteutti pikapikaa muutokset.
Seurava askel oli mennä vankilaan. Nifty hyppäsi bussiin ja
katseli uteliaana harmaita kasvoja, ihmisten massaa. Erään vanhan miehen takana
hän erotti vaaleansinistä. Mitä?! Heti ensimmäisellä reissulla värejä! Saanko
jo näin pian nähdä meitä muitakin, eikö minun tarvitsekaan tällä kertaa vaeltaa
niin pitkään yksin harmaudessa (kuten Noonana, jolle värit näytettiin vasta
hetkeä ennen viime henkäystä)? Vaaleansininen näkyy uudelleen. Pian vilahdus
iloisesta nuoren pojan naamasta. Virnistys. Vaaleansininen farkkutakin hiha. Se
on Antti. Noonan muisto Niftyssä aktivoituu ja Nifty tunnistaa Noonan tunteman
Antin, joka kuoli tapaturmaisesti vain 14 – vuotiaana Virossa. Hänet ja hänen
henkensä oli kuljetettu helikopterilla Suomeen, jossa Antin ruumis haudattiin
ystäväpiirin ja sukulaisten saattelemana ja henki-Antti ilmestyi toisessa
maailmassa. Nifty muisti myös heti nähneensä Antin kerran Noonana. Se oli
tapahtunut meedion välityksellä Turussa. Noona oli saanut hetkeksi laajentuneen
tietoisuuden, jonka avulla hän ymmärsi saamansa viestin olleen Antilta. Ja
toisen sedältään, Niftyä nauratti. Timppa-setäkin oli käynyt tervehtimässä
Noonaa, oli kertonut omia hauskoja juttujaan ja naurattanut Noonaa. Nifty
tiesi, että Noona oli epäillyt kovasti, mutta halunnut uskoa, että viestit
olivat todellisia ja henkiä todella oli olemassa. Harmi vain, ettei Noona
koskaan ottanut sen tarkemmin selvää. Ei sen jälkeen, kun tapahtui Katjan
kanssa se Kuivis-juttu. Se pelotti Noonaa ja hän alkoi pelätä henkimaailmaa
eikä uskaltanut yrittää ottaa itse yhteyttä, jos vaikka jotain pahaa tapahtuisi.
Ei se Noona ehkä ihan väärässä ollut, jotain peruuttamatonta olisi voinut
sattuakin. Jotain pahaa pojille, kuten Noona oli ihan oikein pelännyt ja
valinnut sen takia toisen maailman avun. Pääsyn väreihin ja valoon. Pimeyden
voimatkin tosin olivat lähempänä kuin eläessä Noonana. Maailmoissa oli puolensa
ja puolensa. Toisessa maailmassa kaksisuuntainen mielialahäiriö,
erityisherkkyys, kuuloherkkyys, aistiherkkyys, intuitio, muutamat välähdykset
menneistä elämistä. Toisessa maailmassa värit ja valo erottavat pimeän valosta
ja kaikki on helpompaa. Oikein valitseminen on helpompaa, koska kaikki värit
ovat rakkautta ja valoa, ja harmaus ja värittömyys ovat huonoa karmaa,
vaikeuksia, epäonnea, onnettomuuksia, köyhyyttä, ankeutta ja sieluttomuutta.
Tässä maailmassa ei voi valita kuin oikein. Noonana harmaudessa räpiköidessä
oli hankalaa ja ratkaisut onneen vain lyhyitä ja väliaikaisia. Niftynä voin
poimia koriini vain kauneimmat kukkaset, ihanimmat ihmiset ja Jarin sieltä
maailmasta, jonne hän Noonan lähdettyä vielä jäi suremaan ja miettimään.