Punkki puri mua korvasta

Ikään kuin mä olisin tiennyt tän blogin aloittaessani, että mulla on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Lady MindFcuk. Fucked up mind all the time? No ei nyt sentään ihan alvariinsa, onneksi. En ole kirjoittanut moneen vuoteen mitään. Itse asiassa en edes muistanut kahta blogiani, jotka aloitin yli neljä vuotta sitten. En muistanut sähköpostiosoitetta enkä tunnusta. Piti muistella todella ankarasti ja yhtäkkiä päähäni pälkähti Luolanainen. Tili piti palauttaa ja hommata uusi salasana. Onnistuin kuitenkin, ja täällä ollaan.

Sairaus todettiin kaksi vuotta sitten ja sain lääkityksen. Sitä on pitänyt säätää viime kevääseen asti. Nyt se on hyvä. Venlafaxinia 187,5 mg masennukseen ja 100 mg Ketipinoria mieltä tasaamaan ja nukkumiseen. Unettomuuteni ja sekoamisen tunteeni olivat jo pahoja. Ketipinor on auttanut nukkumaan viimeiset kaksi vuotta. Sairauteni on masennuspainotteinen ja hypomaniaa tulee vain harvoin eikä se enää lähde lapasesta. Lääkitys on huonontanut muistiani valtavasti, varsinkin lähimuistia.

Nyt haen iiiison kupin kahvia ja raavin oikeaa korvaani. Punkki perhana puri mua korvasta. Siellä se keikkui eilen, kun harjasin hiuksia ja huomasin mustan roskan korvan yläosassa. Huiskasin roskaa pois eikä se liikkunut mihinkään. Helvetti, mä tajusin heti mikä se oli. Nyppäsin sen saman tien pois ja kiikutin vessanpönttöön. En edes tappanut, vaan heitin sinne veteen kitumaan. Siellä pinnalla killui jo toinen samanmoinen, kissan turkista aiemmin nappaamani inhoke. Siellähän sätkivät, ajattelin. Yleensä tapan ne aina ensin, koska mind fuck sanoo, että ne voivat selvitä hengissä sieltä ja jatkaa eloaan. Punkit voivat elää jopa 20 vuotta. Mutta joo, ehkä mä oon vähän hysteerinen niiden tappamisen suhteen.

Toivottavasti en saa borrelioosia tai aivokuumetta. Puremakohta kutisee aivan per...leesti. Tekee mieli rälläköidä koko korva irti.

Mä aloitin eilen uuden blogin. Sellileski. Koska sitä mä nyt oon. Ollut jo yli kaksi kuukautta ja todennäköisesti tulen olemaan monta vuotta. Varsinaista mind fuckia taas. Mies on tutkintavankeudessa ja odottaa käräjiä. Minä olen pään sisäisessä vankeudessa ja odotan seuraavaa puhelua, seuraavaa tapaamista. Rakkaus on ehkä rikki, muttei suinkaan kuollut. Onneksi kukaan ihminenkään ei ole kuollut, puukotuksesta huolimatta.

Viime talvena mä olin bad mom potenssiin miljoona. Mun lapseni oli kolme kuukautta vapaaehtoisessa sijoituksessa Oulunkylän perhekuntoutuskeskuksessa. Omien koulunkäyntivaikeuksien sekä mun pahan masennuksen takia. Mä lähinnä makasin ja olin himassa 4 kk. Onneksi mutsi tuli meille yli kuukaudeksi. Suihkussa kävin ehkä kerran viikossa ja saunassa miehen kanssa perjantaisin. Masennus oli paha lääkityksestä huolimatta. En juuri muuta jaksanut tehdä kuin nukkua. Lapsi pääsi sijoituksen aikana koko ajan useammin ja pidemmäksi aikaa kotiin, kunnes lopulta kotiutui kokonaan. Poissaolot koulusta vähentyivät kokonaan. Kevät meni paljon paremmin. Mieheni ja lapsenikin lähentyivät melkoisesti. Ja sitten yhtäkkiä poliisi vei hänet pois. Mitään kertomatta, mitään selittämättä. Yli kaksi kuukautta meni pimennossa.

Punkin purema kutisee koko ajan. Kohta on punainen ja aavistuksen turvoksissa, kenties siksi, että olen raapinut korvaa vähän väliä.

Minulla on määräaikainen työkyvyttömyyseläke 31.8. asti. Olen yrittänyt saada uutta aikaa hoitajalle ja lääkärille kuntoutussuunnitelman tekoa varten ja että jos vaikka kun... saisin vielä jatkoa eläkkeelle. "Oireetonta" aikaa on ollut ehkä 3-4 kuukautta, en tiedä riittäisikö se vielä uuden ammatin opiskelua varten. Kun ajattelen aikaa tästä eteenpäin ja mietin mieheni vapautumista, en halua enää olla samassa pisteessä kuin nyt. Hän työttömänä toimeentulotuella ja minä eläkkeellä. Täytyy olla jotain muutakin, minäkin olen jo 41 -vuotias. Sanoin hänelle sunnuntaina, että minä haluan päihteettömän loppuelämän. No more alcohol, no more weed. Nyt on menossa kolmas päivä tupakatta. Hyvä siitäkin on tällaisen keuhkovammaisen päästä eroon.

Hain eilen matkailualan koulutukseen. Ihan vaan perustutkintoon. Mullahan on jo kaksi ammattitutkintoa suoritettuna, maalarin at ja hierojan at (koulutettu hieroja v. 2014). Kumpaakaan en kykene enää tekemään. Allergiat, astma, selkä ja olkapäät paskana ja sitten vielä tällainen monisataasuuntainen päävamma. Haaveilin nuorena matkaoppaan työstä. Talvella hain välinehuoltajan koulutukseen. Sain vastauksen, että olin 1. varasijalla. Ilmeisesti kaikki valitut aloittivat opinnot, koska mitään ei koskaan kuulunut.

Wash it all away Tossa teille Five Finger Death Punchia. Mä haluaisin pyyhkiä kaiken pois, jos voisin. Kaiken kirvelevän tuskan ja pahan. Rikokset, joiden takia rakkaani on vankilassa.

The Hootersin 500 miles, olkaa hyvät:

Mä kuuntelen tota biisiä lähes aina tiskatessa. Musta tuntuu, että oon satojen kilsojen päässä miehestäni, vaikkei välimatkaa ole tällä hetkellä kuin 10 km.