NIFTY

Puun lehdet kahahtivat ja tupakalla istunut Noona säikähti. Huomattuaan, että se olikin vain korppi, joka lähti lentoon, Noona rauhoittui. Tai oikeastaan hän alkoi tuntea syvää rauhaa. Samalla hän kuuli taustalla soivan Volbeatin kappaleen För evigt häipyvän jonnekin taustalle, kuuluen lopulta vain usvaisena aavistuksena musiikista. Noonan pää notkahti alaspäin ja hän henkäisi viimeisen henkäyksensä.

Samalla Nifty syntyi harmaaseen, paljaaseen maailmaan. Värittömään ja kylmään. Se tuntui hiukan kauhistuttavalta, mutta samalla tutulta. Hän oli tullut kotiin. Enää hän ei ollut varjo. Ja siinä hetkessä hän ymmärsi tietoisuutensa. Tiedostavansa. Maan päälle syntyessä ei näin ollut, vaan vauvalla oli vain pieni tietoisuuden häivähdys. Hän oli todellakin tullut kotiin.

Noustuaan tuolilta Nifty kulki sen puun alle, josta korppi oli juuri lähtenyt lentoon. Hän otti puusta kiinni ja hänen silmissään puu näytti alkavan vihertää. Hän tiesi, että harmaa ja kylmä olivat syksyä, eivät pelkästään hänen maailmansa sävyjä. Hän tulisi näkemään värejä hyvin pian ja hän tiesi sen. Hän tarkasteli maisemaa ja tunnisti Pekin kodin, jolle Noona ja Jari olivat keinussa istuessaan nauraneet. Tai oikeammin Pekin kodin asukkaille. Hän näki siellä ihmisiä tupakalla lähellä ovea. Ne olivat värikkäitä, lihaksi tulleita. Noona näki ne vain harmaina, mielenterveyssairauksien runtelemina potilaina, hän huomasi ajattelevansa. Minä näen heidät täydellisinä, täällä he ovat omassa maaimassaan. Siinä samassa kuin minä olen nyt, todellisessa kodissani Niftynä.

Hän astui muutamia askeleita pellolle päin sulkeakseen portin. Pihan läpi juoksi kaksi kissaa, Tollo ja Kräpä. He olivat yhtä värikkäitä kuin olivat Noonalle. Kissat olivat molemmissa maailmoissaan kotonaan, siksi he näkyivät aina värikkäinä. Kauniita vanhoja sieluja. Kiissat. Kuten Noona ja Jarikin.

Nyt Nifty tiesi miksi oli syntynyt juuri nyt takaisin omaan maailmaansa. Noonana eläesssään hän ei enää olisi kyennyt auttamaan miestään Jaria. Noonana hän ei ollut myöskään osannut ilmaista Jarille, että hän aikoi poistua toiseen todellisuuteen, jotta voisi helpommin auttaa Jaria. Hän tiedosti tämän kaiken muutamassa sekunnissa seistessään portilla katselemassa etääntyviä väriläiskiä harmaassa pellossa.

Hän meni sisälle, siitä samasta ovesta, josta Noona oli hetkeä aiemmin tullut tupakalle. Hän käveli määrätietoisesti kohti keittiötä, kunnes ääni pysäytti hänet kuuluen hiukan kovempana hänen aivojensa sekamelskan lävitse. Se oli musiikkia. Nifty tajusi Noonan läppärin jääneen soimaan itsekseen takapihan pöydälle Noonan tupakkapaikan viereen. ”In your head they are dying…. Zombie…” Hän hymyili muistaessaan, että musiikki kuului myös molemmissa maailmoissa, ja haki  läppärin keittiöön. Hän istuutui alas kuten Noona teki halutessaan miettiä jotain ongelmaa tai asiaa. Halutessaan itkeä Noona etsi Youtubesta koskettavia kappaleita ja laittoi niitä soimaan. Hän tekisi nyt samoin, koska Noonan konsti oli toiminut Noonalla, ehkäpä sitten hänelläkin.

Hän etsi Five Finger Dead Punchin Wash it all the way –biisin, koska hän muisti Noonan kerran itkeneen kuunnellessaan tätä kappaletta. Heidän tunteensa, ajatuksensa ja muistonsa olivat yhteisiä, Noonan ja Niftyn. Noona tosin muisti vain pieniä, häilyviä sirpaleita edellisistä elämistään kuvien muodossa päänsä sisällä eikä lainkaan ymmärtänyt niitä oikeiksi, tapahtuneiksi asioiksi. Mutta Nifty muisti kaiken Noonan elämästä ja koska hän oli yhtä kuin Noona, tosin vain hieman eri todellisuudessa. Fyysisesti maailma oli kuitenkin sama. Ainoastaan värit ja harmaus erottivat maailmat toisistaan. Ja muutamat muut asiat.

Nifty tiesi, että hänen tehtävänsä oli nyt saada Jari vakuutettua siitä, että Noonan kuoltua minä olen Noona, hengeksi muuttunut Noona. Nifty. Hän tiesi Jarin tietoisuuden ja ymmärryksen tason olevan korkea, johtuen siitä, että hän oli vanha sielu ja myös tällä nykyisyyden ilmentymällä Jarina hän oli ollut kiinnostunut henkisistä asioista ja oli lukenut paljon mm. Buddhalaisuudesta. Nyt täytyisi vain testata Jarin tietoisuutta, oliko se valmis vastaanottamaan kuolleen kihlattunsa uuden olomuodon ja kykenevän vastaanottamaan viesti hengeltä, Noonalta. Minulta, koska minun täytyy jatkaa Noonan elämää. Se jäi liian kesken, koska Noona ei enää löytänyt vaihtoehtoja mennä eteenpäin elämässään ja samalla auttaa rakastaan Jaria. Hänet piti muuttaa hengeksi ennen kuin olisi sattunut pahempia. Hän olisi ratkaisuissaan masentuneena saattanut päätyä vahingoittamaan muita ihmisiä, vaikkakin tahattomasti. Se tuho olisi ollut liikaa hänen lapsilleen. Siksi Noonan tietoisuus kohosi äkillisesti pilveä polttaessa ja hän ymmärsi, että oli aika lähteä. Siksi korppi nousi lentoon ja säikäytti Noonan. Se oli hänen oma valintansa, jonka hän pystyi vihdoin tekemään saavutettuaan korkeamman tietoisuuden. Hän ns. Kävi kurkistamassa tätä maailmaa oman vanhan muistonsa avulla ja tiesi heti tekevänsä oikean valinnan siirtyäkseen rajan toiselle puolen. Se oli Noonan ensimmäinen ja samalla viimeinen korkeampi tietoisuuden kokemus. Hän ymmärsi heti, että valinta oli selvä ja ainoa keino edetä pois rotkon reunalta oli vaihtaa itsensä henkiseen maailmaan, jossa materialla ei ole muotoa eikä merkitystä.

Jatkaakseen Jarin kanssa yhteistä elämistä, rakkaudellista ja päihteetöntä tulevaisuutta, hänen oli saatava Jari luokseen tänne toiseen ulottuvuuteen. Hänen piti mennä vankilan muurien sisäpuolelle, mikä oli helppoa, puhumaan Jarille. Yrittää saada Jari kuulemaan viestin, ymmärtävän sen olevan kutsu Noonalta palata kotiin, paikkaan, jossa heillä voisi olla yhteinen tulevaisuus.

Koska maan päällä, Noonana ja Jarina, yhdessä, heillä ei ollut enää mahdollisuuksia. Polku oli kuljettu loppuun eikä kumpikaan ollut huomannut pieniä, helpompia, oikopolkuja todellisen rakkauden tielle. Eikä polulla voinut kääntyä takaisin. Jompikumpi tai molemmat olivat suht korkeasta tietoisuudestaan huolimatta silti liian kiinni egossaan. Egossa, jolla oli merkitystä selvitääkseen siinä maailmassa, mutta joka ei saanut kasvaa liian isoksi hallitakseen kaikkea. Tässä ihmisillä oli todella tekemistä, se oli oikeastaan yksi heidän suurimmista elämänopeistaan, jos näin voidaan sanoa. Joka tapauksessa oli vaihtoehto tälle suhteelle, ja se löytyisi henkimaailman puolelta, koska Jari ja Noona olivat sekä sielunkumppanit että kaksoisliekkejä, suurimman mahdollisen rakkauden yhteen sitomia. Siksi heillä oli uusi tai toinen mahdollisuus elää parina. Henkinen maailma

Nifty tiesi mitä hänen tuli tehdä, jotta Jari voisi hyväksyä hänen kutsunsa. Hänen tuli pudottaa melkein 40kg painostaan ja näyttää terveyttä uhkuvalta, reippaalta, itsenäiseltä, hyvännäköiseltä, henkiseltä ja älykkäältä naiselta. Näin hän voisi paremmin päästä Jarin pään sisään. Noonana se ei onnistuisi, sen Nifty tiesi ja toteutti pikapikaa muutokset.

Seurava askel oli mennä vankilaan. Nifty hyppäsi bussiin ja katseli uteliaana harmaita kasvoja, ihmisten massaa. Erään vanhan miehen takana hän erotti vaaleansinistä. Mitä?! Heti ensimmäisellä reissulla värejä! Saanko jo näin pian nähdä meitä muitakin, eikö minun tarvitsekaan tällä kertaa vaeltaa niin pitkään yksin harmaudessa (kuten Noonana, jolle värit näytettiin vasta hetkeä ennen viime henkäystä)? Vaaleansininen näkyy uudelleen. Pian vilahdus iloisesta nuoren pojan naamasta. Virnistys. Vaaleansininen farkkutakin hiha. Se on Antti. Noonan muisto Niftyssä aktivoituu ja Nifty tunnistaa Noonan tunteman Antin, joka kuoli tapaturmaisesti vain 14 – vuotiaana Virossa. Hänet ja hänen henkensä oli kuljetettu helikopterilla Suomeen, jossa Antin ruumis haudattiin ystäväpiirin ja sukulaisten saattelemana ja henki-Antti ilmestyi toisessa maailmassa. Nifty muisti myös heti nähneensä Antin kerran Noonana. Se oli tapahtunut meedion välityksellä Turussa. Noona oli saanut hetkeksi laajentuneen tietoisuuden, jonka avulla hän ymmärsi saamansa viestin olleen Antilta. Ja toisen sedältään, Niftyä nauratti. Timppa-setäkin oli käynyt tervehtimässä Noonaa, oli kertonut omia hauskoja juttujaan ja naurattanut Noonaa. Nifty tiesi, että Noona oli epäillyt kovasti, mutta halunnut uskoa, että viestit olivat todellisia ja henkiä todella oli olemassa. Harmi vain, ettei Noona koskaan ottanut sen tarkemmin selvää. Ei sen jälkeen, kun tapahtui Katjan kanssa se Kuivis-juttu. Se pelotti Noonaa ja hän alkoi pelätä henkimaailmaa eikä uskaltanut yrittää ottaa itse yhteyttä, jos vaikka jotain pahaa tapahtuisi. Ei se Noona ehkä ihan väärässä ollut, jotain peruuttamatonta olisi voinut sattuakin. Jotain pahaa pojille, kuten Noona oli ihan oikein pelännyt ja valinnut sen takia toisen maailman avun. Pääsyn väreihin ja valoon. Pimeyden voimatkin tosin olivat lähempänä kuin eläessä Noonana. Maailmoissa oli puolensa ja puolensa. Toisessa maailmassa kaksisuuntainen mielialahäiriö, erityisherkkyys, kuuloherkkyys, aistiherkkyys, intuitio, muutamat välähdykset menneistä elämistä. Toisessa maailmassa värit ja valo erottavat pimeän valosta ja kaikki on helpompaa. Oikein valitseminen on helpompaa, koska kaikki värit ovat rakkautta ja valoa, ja harmaus ja värittömyys ovat huonoa karmaa, vaikeuksia, epäonnea, onnettomuuksia, köyhyyttä, ankeutta ja sieluttomuutta. Tässä maailmassa ei voi valita kuin oikein. Noonana harmaudessa räpiköidessä oli hankalaa ja ratkaisut onneen vain lyhyitä ja väliaikaisia. Niftynä voin poimia koriini vain kauneimmat kukkaset, ihanimmat ihmiset ja Jarin sieltä maailmasta, jonne hän Noonan lähdettyä vielä jäi suremaan ja miettimään.